paine

Voir aussi : pâine

Ancien français

Étymologie

(Nom 1) : du latin poena.
(Nom 2) → voir panne.

Nom commun 1

paine *\Prononciation ?\ féminin

  1. Peine, douleur.

Variantes

Dérivés dans d’autres langues

Nom commun 2

paine *\Prononciation ?\ féminin

  1. Variante de panne.

Références

Anglais

Étymologie

→ voir pain.

Nom commun

SingulierPluriel
paine
\Prononciation ?\
paines
\Prononciation ?\

paine \Prononciation ?\

  1. (Archaïsme) Variante de pain.

Finnois

Étymologie

Dérivé du verbe painaa « peser, presser, appuyer, imprimer ».

Nom commun

Cas Singulier Pluriel
Nominatif paine paineet
Génitif paineen paineiden
paineitten
Partitif painetta paineita
Accusatif paine[1]
paineen[2]
paineet
Inessif paineessa paineissa
Illatif paineeseen paineisiin
paineihin
Élatif paineesta paineista
Adessif paineella paineilla
Allatif paineelle paineille
Ablatif paineelta paineilta
Essif paineena paineina
Translatif paineeksi paineiksi
Abessif paineetta paineitta
Instructif painein
Comitatif paineine[3]
Distributif paineittain
Prolatif paineitse

paine \ˈpɑi̯.neʔ\

  1. (Physique) Pression.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
  2. (Sens figuré) Stress.

Plodarisch

Étymologie

Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.

Nom commun

paine \Prononciation ?\ féminin (pluriel : pain)

  1. Abeille.

Références

Cet article est issu de Wiktionary. Le texte est sous licence Creative Commons – Attribution – Partage à l’identique. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.